Elämä on nyt yhtä odotusta ja odotusta. Siksi hermoni ovat olleet todella riekaleina viimeisten kuukausien ajan. Psykiatrille pääsy lähestyy. Toivottavasti sieltä pääsen sitten psykoterapiaan. Onhan se kallista, mutta olen miettinyt että mihin sitä muuhun rahansa kannattaisi sijoittaa kuin omaan mielenterveyteen. Ihan totta. Esimerkiksi olen kuullut koko elämäni sitä samaa jaaritusta että ei oo rahaa mennä lääkäriin janiinedespäin. Eihän sitä rahaa ole jos se kaikki mitä jää ruoan ja lainojen yms..  jälkeen pitää pistää viinaan, tupakkaan ja uhkapeleihin! Nyt minä päätin että minä en halua muuta kuin sielulleni rauhan.

Katsoin eilen todella hyvän elokuvan, jonka ystäväni minulle lainasi sen nimi on incendies. Se oli ajatuksia herättävä elokuva ja kävin läpi kaikki tunteiden kirjot elokuvaa katsoessani.. Oli todella hienoa saada katsoa elokuva pitkästä aikaa niin että en ollut liian väsynyt sitä katsomaan. Mies ja tyttäremme olivat sukuloimassa ja minä olin pojan kanssa kotona. Oli oikein ihana vappu pojan kanssa. Kävimme kantoreppukävelyllä, käytin poikaa pesulla (harjoittelimme samalla uimakoulujuttuja: kannutusta), kävin itse saunassa yksin ja sitten kun poika nukkui aloin katsoa elokuvaa. Rakastan elokuvia, ne on minulle paras tapa paeta maailmaa. Kaikki kai tarvitsevat jonkin keinon paeta, enkä ole vielä löytänyt elokuvista mitään paheellista. Paitsi joskus elokuvat ovat niin masentavia että ne saavat masentumaan ja juuri sitä tuo eilinen elokuva oli, mutta toisaalta se ei taas ollut sillä ei se jäänyt painamaan mieltäni kuten eräät Lars von Trierin elokuvat.

Minulla on tapana olla liian kiltti kaikille. Ja sitten kun on koko ajan liian kiltti ja antaa polkea itseä alas niin välillä räjähtää ja yleensä se henkilö jolle kuuluisi räjähtää ei ole se kohde jolle minä räjähdän. Vaan valitettavasti se räjähdyksen vastaanottaja on usein väärä. Kävin joskus aiemmin siellä psykiatrilla, ja hän sanoi minulle että minun olisi opittava sanomaan aina suoraan asiat niin selviäisin niin monelta ongelmalta. Siis että minä itse aiheutan itselleni ongelmia olemalla liian kiltii ja sillä etten uskalla sanoa ääneen omia ajatuksia ja tunteita. Tämä pitää hyvin paikkaansa. Mutta nyt etenkin olen perheeni suhteen todella syvissä ongelmissa tämän asian kanssa. Olen suututtanut sisareni tämän takia. Enkä tiedä miten edetä asian suhteen. Asia painaa mieltäni.

Toinen asia joka painaa mieltäni on se että isäni on taas alkanut juomaan ja pelkään että koko meidän taloprojekti kaatuu sen takia ettei se osaa olla selvänä. En tiedä kestääkö hän enää kauaa.