ja sitä pohdimme viimeksi psykologini kanssa..Psykologini sanoi että ihmiset muuttuvat ja samalla voi ystävyyskin kariutua ja tulee aika etsiä uudenlaista ystävyyttä. Olen antanut liikaa olla toisten ohjailtavissa, enkä jaksa sitä enää. Kai minusta on kasvamassa aikuinen kun olen mieluummin yksin, kuin sellaisen ystävän kanssa joka luulee voivansa pompottaa toista miten tahtoo.. Olen samalla surullinen että onnellinen että näin kävi. Olen miettinyt aina miksi kaikki parhaimmat ystäväni ovat myös kasvaneet alkoholistin varjossa niin sanotusti. Ja sekin selvisi viime terapiassa. AAlapset kantavat samaa salaisuutta sisällään, on helpompi olla sellaisten kanssa jotka kantavat samaa salaisuutta niin toinen ei tule koskaan kysyneeksi tai puhuneeksi sellaista mitä ei saa puhua. Siis kun en halua jakaa tätä asiaa kenenkään kanssa on helpottavaa olla sellaisen ystävä joka tuntee samoin ja puhumattakin tietää sen ettei siitä puhuta.. Mietin siellä terapiassa että minun olisi varmaan hyvä vielä mennä sinne AAL-kokouksiin joskus. Olisin kai minä vihdoin valmis puhumaan siitä myös muille. Mutta oli aivan kertakaikkisen ihana tunne kun vihdoin tajusin mikä se meidät minut ja ystäväni alunperin yhdisti se Salaisuus jota kumpikin kantoi mukanaan. Kerran sain lahjaksi asiakkaalta kahvikupin jossa oli Muumien Tiuhti ja Viuhti, kysyin mieheltäni miksiköhän minä olin juuri sen kupin saanut. Mieheni vastasi, ehkä kupin antajan mielestä sinulla on suuri salaisuus, jota kannat mukanasi niinkuin Tiuhtilla ja Viuhtilla. Ehkäpä. Ehkäpä sillä kupin antajalla myös oli Salaisuus ja vain sellainen jolla on salaisuus on kyky nähdä ne ihmiset joilla on se sama Salaisuus mukanaan. Minne tahansa menenkin olen se sama lapsi, joka jäi kakkoseksi vanhempien addiktiolle.