Minulla on ollut välillä kovinkin sekavia olotiloja. Mutta tänään en oikein osannut lukea satua lapsille. En omille enkä toisten lapsille töissä. Siis kun oli päiväunilla lukemassa satua (töissä), huomasin että hyppään sanojen ja lauseiden ohi. Sitten ihmettelin miksi sadun lukeminen niin kertakaikkisesti takkusi. Sama juttu äsken kun luin omalle tyttärelleni satua. Ihan outoa.

Välillä minulla on pää niin täynnä ajatuksia että on vaikea saada mitään selkoa mistään. Olen ajatellut mennä sinne neurologille. Siis lääkäri ehdotti minulle, että menisin neurologille, koska minulla on ollut todella outoja tuntemuksia. Mutta vastustin ajatusta kauan. En halua että tämä olisi jotakin aivoperäistä. Joka tapauksessa, olisin saanut lähetteenkin mutta en halunnut. Pidin sitä lääkäriä ihan sekopäänä: "Miksi se minua nyt neurologille suosittelee?" Mutta nyt kun tämä lukemisongelmakin ilmestyi, alan itsekin epäillä sitä neurologista puolta. Minullahan oli ollut jonkinlainen poissaolokohtaus kerran. Tosin en ota sitä tosissaan, mieheni oli kerran puhunut minulle, olin vain tuijottanut eteeni. Mieheni oli yrittänyt huutaa enkä vastannut. Lopulta hän oli taputtanut minua poskelle. Minä en muista tuota tapahtuneen ollenkaan. Siksi en uskonutkaan siihen, mutta pikku hiljaa alkaa tuntua siltä että miksipä mieheni olisi keksinyt sen kaiken. En vain kertakaikkiaan halua uskoa moiseen...