Tänään oli terapiapäivä. Tänään se tuntui parhaalta ikinä. Se helpotti oloani paljon. Sinne mennessä kaikki ajatukset sinkoilivat ympäriinsä. Ja siellä ne sain järjestykseen.

Otan liikaa muiden tunteita kantaakseni. tämä on tyypillistä alkoholiperheissä kasvaneille. Olen oppinut siellä kasvaessa tarkkailemaan muita ja laittamaan omat tunteet syrjään. Olen siellä oppinut olemaan varpaillani, etten vain millään aiheuttaisi riitaa tai juomista! Sillä niin kai olen ajatellut, jos suututan äidin tai isän he alkavat juomaan. Lapsen tapa syyttää itseään.

Olen oppinut siellä valvomaan ja vahtimaan heitä, etteivät he vaan satuttaisi itseään. Ja kas kummaa hankin itselleni myös työn jossa valvoa ja vahtia toisia. Ja jos jollekin sattuu jotain, niin minun vikanihan se tietysti on. Ja ollaan taas samassa syyllisyydenkierteessä.

Minulla on toisaalta hyviä taitoja ja voimia karttunut siellä kasvaessani, mutta toisaalta olen vain jatkanut samaa rataa omassa elämässäni. Aivan kuin en osaisi elää, ellei koko ajan olisi stressi ja ahdistus päällä. Olen kuitenkin valmis vapautumaan kaikesta siitä.